Reilu kauppa on lähempänä kuin luulitkaan

Kun suomalainen kuluttaja valitsee ostoskoriinsa Reilun kaupan tuotteita, ne ovat peräisin useimmiten Afrikasta tai Latinalaisesta Amerikasta. Globaalia köyhyyttä löytyy myös lähempää, jopa entisistä naapurimaista. Kirgisia ja Tadžikistan ovat YK:n kehitysjärjestö UNDP:n köyhyystilaistoissa alemmilla sijoilla kuin vaikkapa Etelä-Afrikka ja Namibia. Suomen tiedotusvälineissä Keski-Aasian arkinen köyhyys ei – ehkä Afganisatia lukuunottamatta – juuri näy. Alue saa vähäisen palstatilansa lähinnä rajaselkkauksista ja sisäisistä levottomuuksista.

Osallistuin marraskuussa kaikkien aikojen ensimmäiseen Keski-Aasiassa järjestettyyn Reilu kauppa -aiheiseen konferenssiin Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissä. Se järjestettiin UNDP:n Aid for Trade -ohjelman tuella. Konferenssissa tutkittiin Reilun kaupan tarjoamia mahdollisuuksia yhdessä paikallisten viljelijöiden, alueella toimivien yritysten ja Reilun kaupan kattojärjestön Fairtrade Internationalin edustajien kesken.

Reilun kaupan tuotteiden globaali kulutus on kasvanut taantumassakin, ja markkinoilla on taatusti tilaa myös keskiaasialaisille Reilun kaupan tuotteille. Toistaiseksi alueella on suhteellisen vähän sertifioituja tuottajia, mutta potentiaalia on sitäkin enemmän. Alueen viljelijät osaavat asiansa ja ovat syystäkin ylpeitä tuotteidensa laadusta.

Reilun kaupan kriteereihin viime aikoina tehdyt muutokset parantavat alueen tuottajien mahdollisuuksia hyötyä Reilusta kaupasta. Järjestelmässä on helpotettu Reilun kaupan raaka-aineiden yhdistelemistä sellaisiin raaka-aineisiin, joille ei ole olemassa Reilun kaupan vaihtoehtoa.

Keski-Aasiassa tuotetaan muun muassa erilaisia kuivattuja hedelmiä. Sellaisenaan myytyjen kuivattujen hedelmien – kuten esimerkiksi rusinoiden markkinat ovat Euroopassa suhteellisen rajalliset. Jos Reilun kaupan rusinoita voi myydä kuluttajille myös myslin seassa, niiden kysyntä voi kasvaa huomattavasti.

Yksi markkinoille pääsyn esteistä voi olla se, etteivät eettisyydestä kiinnostuneet kuluttajat vielä miellä Keski-Aasiaa alueeksi, jonka tuottajia Reilu kauppa voisi hyödyttää. Köyhyys näyttää sekä tiedotusvälineissä että ihmisten mielikuvissa Afrikalta. Kuluttajat eivät osaa välttämättä vaatia tuotteilta eettisyyttä silloin, kun ne tulevat Keski-Aasiasta.

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen yksi ensi vuoden tavoitteista on syventää ja monipuolistaa suomalaisten kuluttajien tietämystä Reilusta kaupasta ja sen tuottajista. Reilu kauppa hyödyttää tuottajia kolmella mantereella, ja hyötyjät voivat elää niin tropiikin auringon alla kuin 20 asteen pakkasessakin. Riittävä toimeentulo ja asialliset työolot kuuluvat kaikille siitä riippumatta, oliko alueen perinteinen asumus savimaja vai jurtta.

Kirjoittaja on Janne Sivonen, Reilun kaupan edistämsiyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Reilun kaupan viikkoa vietettiin Veikkauksessa

Reilun kaupan viikolla Veikkauksen toimipisteissä nautittiin reilua kahvia, henkilöstöravintolassa ihasteltiin Reilun kaupan ruusuja ja maustetunnistuskisassa vedettiin eettisesti tuotetut mausteet nenään

Veikkaus lähti mukaan Reilun kaupan edistämisyhdistyksen Reiluus saapuu työpaikalle -kampanjaan ensimmäisten joukossa. Veikkaus haluaa edistää eettisyyttä ja kestävää kehitystä, ja Reilun kaupan viikko on hyvä ja innostava tapa kertoa aiheesta ennen kaikkea henkilöstöllemme ja tietenkin myös sidosryhmillemme.

Lokakuista Reilun kaupan viikkoa vietettiin Veikkauksessa monin tavoin. Henkilöstön ruokalassa oli viikon ajan katseltavissa Reilun kaupan tuotteista ja niiden viljelijöistä kertova valokuvanäyttely ja pöytiä koristivat Reilun kaupan ruusut. Aamu aloitettiin eettisesti ja viikon ajan nautittiin luomupuuroa. Veikkauslaiset testasivat hauskassa reiluustestissä reiluutensa ja sijoitus oli 29 – joten parannettavaa vielä riittää.

Keskiviikkona pidettiin tuotetunnistuskisa, jossa tuoksuteltiin Reilun kaupan mausteita ja kisailtiin maustetietämyksellä nenän avulla. Tarkkanenäisin veikkauslainen tunnisti sokkona viidestä mausteesta peräti neljä. Tuoksuteltavina olivat kaneli, kardemumma, neilikka, inkivääri ja juustokumina. Tunnistaisitko itse nämä mausteet pelkän hajuaistin perusteella?

Olemme juoneet Veikkauksessa Reilun kaupan kahvia ja teetä jo vuosia. Lisäksi meillä on silloin tällöin tarjolla Reilun kaupan hedelmiä ja muita tuotteita. Meillä on ollut myös Reilun kaupan tuote-esittelyjä. Tänä vuonna tarjosimme henkilöstölle reilusti tuotettua, raikasta Starbucks-maitokahvia, joka sai erittäin hyvää palautetta työntekijöiltä.

Reiluus saapuu työpaikalle -kampanja ja Reilun kaupan viikko ovat hyvä tapa sitouttaa omaa henkilöstöä yrityksen arvoihin ja välittää tärkeitä arvoja myös ulospäin. Vastuullisuus ja oikeat teot vahvistavat myös positiivista yrityskuvaa. Reilua kauppaa voi yrityksessä edistää pienikin porukka: Veikkauksessa toimintaa pyörittää Ekotiimi, ja Reilun kaupan viikko on yksi Ekotiimin alkuperäisistä tempauksista. Reilun kaupan viikon lisäksi Veikkaus on osallistunut muun muassa Energiansäästöviikoille ja Earth Hour -tapahtumaan.

Suosittelen lämpimästi myös muille yrityksille osallistumista kampanjaan. Veikkauksen arvoissa eettisyys on vahvasti mukana – ja se saa näkyä ja kuulua sekä Reilun kaupan viikolla että ympäri vuoden!

Ympäristöohjelmamme mukaan ympäristöasiat ja kestävä kehitys otetaan huomioon kaikessa toiminnassamme. Veikkauksen tarkoituksena on myös tuoda iloa elämään. Veikkauksen tuotto luovutetaan kokonaisuudessaan kaikkien suomalaisten hyväksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa viikoittain noin 9 miljoonaa euroa liikunnalle, taiteelle, tieteelle ja nuorisotyölle.

Kirjoittaja on Veikkauksen yhteiskuntavastuukoordinaattori Katriina Sahala.

Kun tapasin Reilun kaupan ystävät

Reilun kaupan viikolla kiersin Suomea nicaragualaisen Reilun kaupan kahvinviljelijä Pedro Rojaksen kanssa. Kiertue osoitti jälleen kerran sen, että Suomi on täynnä ihmisiä, joiden mielestä kunnollinen korvaus työstä on perusoikeus, myös ihmisille kehitysmaissa. Viikon aikana löytyi valtava määrä ihmisiä, jotka uskovat muutokseen.

Kiertueen aikana kävi ilmi, että Reilun kaupan ystäviä ei tunnista mistään ulkoisista merkeistä. Heitä löytyy nuorista ja vanhoista, kaupunkien virkamiehistä, keittäjistä, yrittäjistä, koululaisista ja opiskelijoista. He asuvat Helsingissä, Joensuussa ja Lapinjärvellä, maalla ja kaupungissa. Reilun kaupan ystäviä löytyy kaikkialta: kouluista, seurakunnista, päiväkodeista ja kaupungeista, lehtien toimituksista ja työpaikoilta.

Mitä Reilun kaupan ystävät sitten tekevät? No, he vaihtavat työpaikkansa taukokahvit reiluiksi, ostavat partioleirille aina Reilun kaupan banaaneja, kertovat vaarilleen kehitysmaiden oloista ja kirjoittavat mielipidekirjoituksia paikallislehtiin. He tekevät kotikunnassaan valtuustoaloitteen Reilun kaupan kaupungiksi ryhtymisestä, hankkivat seurakuntakeskukseen Reilun kaupan jalkapalloja, kertovat kahviloissa haluavansa Reilun kaupan espressoa ja bloggaavat Reilusta kaupasta.

Reilun kaupan ystävät toivottavat kahvinviljelijän tervetulleeksi työpaikalleen ja tekevät ruokakaupassa pieniä päätöksiä, joilla on isoja vaikutuksia. He eivät luovuta helposti, vaan jatkavat, kunnes päätös reilummasta taukokahvista on tehty tai lähikauppaan on saatu Reilun kaupan banaaneita.

Vierastamme, nicaragualaista Reilun kaupan kahvinviljelijää, tämä kaikki ihmetytti: se suunnaton tuki, joka Reiluun kauppaan Suomessa vaikutti kohdistuvan, sai hänet sanattomaksi. “Kun lähden kotiin, minun on tehtävä entistä kovemmin työtä kahviosuuskuntamme eteen, sillä niin monet täällä kaukana ovat valmiit tekemään valintoja meidän toimeentulomme parantamiseksi,” Pedro Rojas totesi.

Tämä on siis teille, Reilun kaupan ystävät: kiitokset kaikesta siitä, mitä tänäkin vuonna ympäri Suomen Reilun kaupan viikolla tapahtui! Jatketaan samaan malliin vielä tälläkin viikolla: kävihän ilmi myös se, että teille, ystävät, jokainen viikko on Reilun kaupan viikko.

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistykseen markkinointikoordinaattori Saara Manelius.

Valitsen sinut, Reilu kauppa!

Kun minulta kysytään miksi suosin Reilua kauppaa, en tiedä mitä vastata. Mieleeni nousee jatkokysymys: miksi en suosisi Reilua kauppaa? Elämä on täynnä valintoja, ja minä valitsen Reilun kaupan. Eettisen kaupan tuotteiden suosiminen mielletään usein ”vaihtoehtoiseksi”. Joka kerta kun ostamme tai kulutamme jotain, teemme valinnan. Myös ei-reilun kaupan suosiminen on valinta.

Minäkin olen kuluttajana usein valintojen edessä. Nyky-yhteiskunnassa uskomme ei-reilun kaupan olevan ”normaalia” kauppaa, ja esimerkiksi Reilun kaupan suosiminen on arvovalinta. Ei kai kukaan halua tieten tahtoen suosia juuri epäeettisiä tuotteita, ihmiset vain uskovat asioiden olevan omien vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella. Ostamalla Reilun kaupan banaaneja en tosiaankaan pysty vaikuttamaan kaikkeen, mutta pystyn juuri sillä hetkellä valitsemaan paremmin. Useimmiten me ihmiset emme kuitenkaan tee ostopäätöksiä rationaalisin perustein, enkä voi väittää puntaroivani kaikissa tilanteissa tuotteiden ja palveluiden eettistä puolta. Silloinkin perusteluksi riittää, että Reilun kaupan banaanit ovat, no, sympaattisempia.

Fakta on, että elämme epäreilussa maailmassa. Globaali kauppapolitiikka on epäreilua ja siitä hyötyvät lähinnä länsimaat ja ylikansalliset yritykset. Reilu kauppa ei ratkaise globaalin kauppapolitiikan ongelmia, mutta ainakin se herättää keskustelua ja ajatuksia siitä, miten asioiden ei tarvitsisi olla.

En halua ajatella maailman epäreiluutta sentään ihan jatkuvasti. Reilun kaupan logo takaa minulle kuitenkin pienen hetken eettisyyttä elämässä. Reilun kahvikupillisen ajan tiedän valinneeni oikein.

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n jäsen ja Reiluttaja Johanna Harjunpää.

Cocoa is Ghana and Ghana is cocoa!

Palasin viime viikolla Ghanasta, jossa suomalaisilta, virolaisista ja ruotsalaisista Reilun kaupan vapaaehtoisista ja työntekijöitä koostunut ryhmä oli EU:n rahoittamana tutustumassa Reilun kaupan toimintaan. Reissun aluksi tapasimme Reilun kaupan työntekijöitä Fairtrade Afrikan toimistolla pääkaupungissa Accrassa. Tämän pohjustuksen jälkeen pääsimme itse asiaan, tutustumaan tuotantoon banaani- ja ananastiloilla sekä kaakao-osuuskunnassa.

Kun matkasta on kulunut viikko; on aika summata vaikutelmia. Itselleni vahvimmaksi tunteeksi jäi se, miten suorat vaikutukset Reilulla kaupalla on ihmisten elämään. Kun kylä saa Reilun kaupan lisän käyttöönsä, se merkitsee koulua, terveydenhoitoa, puhdasta vettä, demokraattista järjestäytymistä sellaisten asioiden ympärille, jotka hyödyttävät koko yhteisöä.

Ghanalaisten tuottajien suurin haave on se, että he voisivat myydä koko tuotantonsa Reilun kaupan markkinoille. Nyt osa tuotannosta joudutaan usein myymään tavallisena tuotteena, jos Reilun kaupan markkinoilla ei ole riittävästi kysyntää. Loppujen lopuksi kaikki valta palautuu tavalliseen kuluttajaan, joka miettii, ostaako tällä kertaa reilua vai ei. Olin yllättynyt, että Afrikassa maailma tuntui yhtäkkiä hyvin pieneltä.

Grace Addai on ghanalainen kaakaon viljelijä Kuapa Kokoo -viljelijäyhteisössä.

Ghanassa on mahdoton välttyä kuulemasta sanontaa: Cocoa is Ghana and Ghana is cocoa! Kaakao on keskeinen tuote Ghanan taloudelle – se tuo maan vientituloista 40 prosenttia ja työllistää suoraan pari miljoonaa viljelijää.

Paikallisen Kuapa Kokoon osuuskunnan kaakaonviljelijöiden ja muiden yhteisön jäsenten kertomukset kuvastavat hyvin sitä, mistä Reilussa kaupassa todella on kyse. Kuapa Kokoon osuuskunnassa on mukana noin 64 000 kaakaon pienviljelijää 1 350 eri kylässä ympäri maata, ja se on ainoa viljelijöiden omistaja osuuskunta Ghanassa. Vuosina 2008 ja 2009 Kuapa Kokoo yksin myi yli neljäsosan kaikesta Reilun kaupan järjestelmässä tuotetusta kaakaosta.

Mitä enemmän kaakaota osuuskunta myy Reiluna, sitä suuremman määrän koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin tarkoitettua Reilun kaupan lisää se kerää.

Kuapa Kokoon viljelijät ovat käyttäneet Reilun kaupan lisää muun muassa puhtaan veden saamiseen yhteisöihin, viljelytapojen kehittämiseen sekä koulujen rakentamiseen ja lasten opiskelun tukemiseen. Tärkein asia, joka yhteisölle yleensä ensimmäisenä hankitaan, on puhdas vesi. Likainen vesi aiheuttaa paljon tauteja.

Kaakaonviljelyssä Länsi-Afrikassa lapsityövoiman hyväksikäyttö on vakava ja yleinen ongelma. Sen kitkeminen on ollut yksi Kuapa Kokoon tärkeimmistä painopisteistä.  Ghanassa arvellaan olevan noin miljoona lasta, jotka joutuvat työskentelemään. Kaakaotiloilla heitä on arvioitu olevan noin 180 000. Suurin syy lapsityövoiman käytölle on köyhyys ja se, että kylässä ei ole kouluja, jonne lapset voitaisiin panna. Osasyy on myös lapsityövoiman halpa hinta. Ongelman kitkemisessä tärkeintä on köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisten ongelmien ratkominen.

Reilu kauppa kieltää lapsityövoiman hyväksikäytön, ja puuttuu suoraa sen syihin auttamalla viljelijöitä ansaitsemaan kestävän tuotannon kustannuksen kattavat tulot tuotteistaan. Reilun kaupan lisillä maksettavat koulut ovat myös osa ongelman ratkaisua.

Myös naisten oikeuksien ja osallistumisen lisääminen on tärkeä osa Reilun kaupan toimintaperiaatteita. Kuapa Kokoon osuuskunnan jäsenistä 28 prosenttia on naisia. Grace Addai, 58-vuotias Kupa Kokoon viljelijä ja paikallisten naisten ryhmän sihteeri kuvasi Reilun kaupan järjestelmää näin:

”Reilussa kaupassa on parasta se, että se ei huijaa. Naisten ryhmän kautta olemme voineet esimerkiksi lainoittaa köyhiä perheitä.”

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen viestintä- ja markkinointipäällikkö Suvi Reijonen.

Reilun kaupan järjestelmä kehittyy kansainvälisesti

Fairtrade International kehittää jatkuvasti toimintaansa, jotta järjestelmä palvelisi mahdollisimman hyvin kehitysmaiden viljelijöitä ja palkkatyöntekijöitä.

Vuoden tähänastisista muutoksista suurin tapahtui heinäkuussa, kun uudet – erityisesti viljelijöiden valtaa lisäävät – kriteerit otettiin käyttöön. Tavoitteena on voimauttaa viljelijöitä ja siirtää heille entistä enemmän päätösvaltaa sellaisissa asioissa, jotka koskevat viljelijöiden oman yhteisön kehittämistä.

Aiemmin viljelijäosuuskunnilta vaadittiin, että ne saavuttavat tietyn tason kaikilla eri Reilun kaupan osa-alueilla, kuten ympäristönsuojelussa ja työolojen parantamisessa. Uudet kriteerit antavat viljelijöille enemmän valtaa, koska he voivat nyt panostaa eniten siihen kehitysprojektiin, jonka kokevat tärkeimmäksi yhteisölleen.

Tietysti Fairtrade International edelleen silti velvoittaa viljelijät sitoutumaan aina tiettyihin Reilun kaupan perusperiaatteisiin, kuten lapsityövoiman hyväksikäytön ehdottomaan kieltoon ja Reilun kaupan lisän maksamiseen.

Fairtrade International on myös tarkastanut tuotteiden takuuhintoja. Reilun kaupan tuotteista maksettu minimihinta on yksi järjestelmän tärkeimmistä hyödyistä, etenkin tuotteissa, joiden markkinahinnat heittelehtivät rajusti. Hyvä esimerkki on kahvi, jonka markkinahinta on nyt korkeimmillaan 14 vuoteen, vaikka vain muutama vuosi sitten kahvin markkinahinta putosi niin alhaiseksi, että Reilu kaupan tuottajat saattoivat saada takuuhinnan ansiosta jopa kolminkertaisen hinnan tuotteestaan tavalliseen kahviin verrattuna. Vastauksena kahvin hinnan huimalle nousulle Fairtrade International otti huhtikuusta 2011 käyttöön uudet kahvinviljelijäyhteisöille suunnatut toimenpiteet. Näihin kuului muun muassa turvaverkon kehittäminen kahvinhinnan äkillisen putoamisen varalta, selkeimmät säännöt sopimuksille, hinnalle ja toimitukselle sekä kahvin takuuhinnan ja Reilun kaupan lisän nostamisen.

Reilun kaupan tuotteiden yhtenäinen brändi on tärkeä, jotta kuluttajat löytävät tuotteen eri maista ja voivat olla varmoja niistä periaatteista, joilla se on tuotettu. Samaten myytävien tuotteiden määrän kasvattaminen on tärkeää, jotta viljelijät ja heidän yhteisönsä saisivat järjestelmästä mahdollisimman suuren hyödyn.

USA:ssa toiminut TransFair on päättänyt siirtyä pois kansainvälisestä Reilun kaupan järjestelmästä, koska se haluaa ottaa käyttöön omat, Reilua kaupasta hieman poikkeavat kriteerit toiminnalleen. TransFair on tähän asti toiminut Reilun kaupan periaatteilla Yhdysvaltojen markkinoilla, vaikkakin suhteellisen itsenäisesti eri nimeä käyttäen ja erilaisen merkin alla. TransFairin päätös eri suuntaan lähtemisestä jättää Reilun kaupan kansainväliselle järjestölle Fairtrade Internationalille mahdollisuuden vahvistaa omaa läsnäoloaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Järjestö uskoo USA:n markkinoiden tarjoavan valtavasti potentiaalia Reilun kaupan tuotteiden kysynnän kasvattamiselle. Euroopassa jo tuttu Reilun kaupan sertifiointimerkki tulee siten tulevaisuudessa näkymään aiempaa vahvemmin myös Yhdysvaltojen markkinoilla.

Fairtrade International suunnittelee kasvattavansa toimintaansa myös raaka-aineiden viljelyn sertifioimisen ulkopuolelle. Tällä hetkellä käynnissä on viisi tekstiilialan pilottiprojektia, joiden avulla pyritään löytämään paras mahdollinen tapa parantaa tekstiilityöntekijöiden työoloja Reilun kaupan puuvillasta valmistettujen tuotteiden tuotantoketjussa. Projektissa kerätään paikallisista oloista kattavasti tietoa, jonka pohjalta Fairtrade International määrittelee, minkälaiset kriteerit olisivat käytännössä mahdolliset ja hyödyttäisivät tekstiilialan työntekijöitä eniten.

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen viestintä- ja markkinointipäällikkö Suvi Reijonen.

Reilu kauppa antaa paikallisyhteisöjen päättää oman kehityksensä suunnasta

Kun maailman kehitysapuyhteisö kokoontui yhteen viimevuoden loppupuolella arvioimaan Pariisissa 2005 julistettujen kehitysyhteistyöperiaatteiden käyttöönottoa, yksi esiin nousseista huomioista oli, että kehitysmaille itselleen ei edelleenkään anneta tarpeeksi päätösvaltaa kehityshankkeiden toteuttamisessa.

Pariisin julistus koostuu viidestä pääperiaatteesta, joista yksi on alignment – yhteistyön sovittaminen kumppanimaiden omiin kehitysstrategioihin. Muut pääperiaatteet ovat omistajuus, harmonisaatio, tulosvastuu ja yhteinen tilivelvollisuus.

Pariisin julistusta arvioineet huomauttavat, että Suomen kehitysapuhankkeissa haasteena on etenkin se, ettei päätösvaltaa ole siirretty kohdemaan päättäjille. Reilu kauppa on jo alusta asti toiminut vahvasti kehitysmaa yhteisöjen ehdoilla. Reilun kaupan järjestelmä menee Pariisin julistuksen vaatimusta vielä askeleen pidemmälle antamalla päätösvallan kehityksestä nimenomaan tuottajaosuuskunnalle, eikä jättämällä sitä kehitysmaissa valtion tasolle. Tuottajaorganisaatiot päättävät itse demokraattisesti esimerkiksi siitä, minkälaisiin projekteihin Reilun kaupan lisää käytetään.

Heinäkuussa voimaan astuneet uudistetut Reilun kaupan kriteerit entisestään syventävät ajatusta siitä, että kehityksen kohteena olevien ihmisten tulisi itse voida päättää oman yhteisönsä kehityksensä suunnasta. Uskomme, että paikalliset yhteisöt ovat oman kehityksensä asiantuntijoita: he tuntevat parhaiten voimavaransa, puutteensa, tarpeensa ja toivomuksensa. He itse tietävät, mitä heidän yhteisössään olisi tärkeintä kehittää.

Uudet kriteerit painottavat ajatusta tuottajayhteisöjen voimauttamisesta ja antavat niille vapauden päättää itse, mitä kehityksen osa-alueetta, esimerkiksi ympäristönsuojelua tai työntekijöiden olosuhteiden parantamista, he haluavat erityisesti painottaa. Aiemmin kriteerit vaativat, että tietty minimisuoritus toteutui jokaisella kehityksen osa-alueella ja saavutuksia tuli parantaa vuosittain tiettyyn vähittäispisteeseen saakka. Nyt tuottajayhteisöjen kehitystoimenpiteitä pisteytetään ja yhteisöjä vaaditaan saavuttamaan vähintään tietty keskiarvo, jonka laskennassa huomioidaan kaikki kehityksen osa-alueet. Tietyt peruskriteerit, kuten lapsityövoiman käytön kielto ovat toki voimassa edelleen kaikille.

Uudet kriteerit antavat tuottajayhteisöiden asiantuntijuudelle entistä enemmän painoarvoa. Me täältä Suomesta käsin, tai Fairtrade International Saksasta käsin, emme pysty yhtä syvällisellä tuntemuksella tekemään päätöksiä siitä, mitä yhteisössä olisi tärkeintä kehittää. Jokainen yhteisö on erilainen ja jokainen yhteisö elää erilaisessa kontekstissa, josta he ovat itse asiantuntijoita.

Antamalla päätösvaltaa kehityksen suunnasta ja painotuksesta aikaista enemmän yksittäisille tuottajayhteisöille, uskomme, että kehityksen panostus tuo paremmat tulokset, kuin one size fits all -lähestymistapa, varsinkin, jos se on päätetty ulkoa käsin.

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedottaja Elina Mattila.

Erkki Toivanen – in Memoriam

Muistan Erkki Toivasen viiden vuoden takaa tilaisuudesta, jossa hän oli aloittelemassa uutta pestiään Suomen ensimmäisenä Reilun kaupan lähettiläänä. Meidän vapaaehtoisten järjestämän tapahtuman konseptina oli haastatella Toivasta turkulaisen ostoskeskuksen keskelle pystytetyllä lavalla ja kuulla hänen kansainväliseen perspektiiviinsä perustuva näkemyksensä siitä, mikä Reilun kaupan ideologiassa on erityistä.

Olin odottanut Toivasen tapaamista lähes hartaudella. Hän oli iltauutisista tuttu lapsuuteni ääni, jonka kansainvälisyydestä, tyylikkyydestä ja avoimesta, humaanista ja älykkäästä otteesta olin aikuistuttuani syvästi vaikuttunut. Voisi hyvällä syyllä luonnehtia, että kun hain Toivasen Turun rautatieasemalta, kyseessä oli fanin ja hänen idolinsa kohtaaminen.

Tapahtuma kosketti paitsi minua, myös sukulaisiani, jotka oli tapahtuman onnistumiseksi valjastettava avuksi: lainasin äidiltäni auton Erkki Toivasen noutamista varten, ja äitini keskustassa sijaitsevassa asunnossa Toivanen levähti kahden puheenvuoronsa välissä. Sekä äiti että minä pyysimme nimikirjoitukset hyllyistämme löytyviin Toivasen kirjoihin, ja edellisenä iltana pohdimme kuumeisesti, millainen välipala olisi kosmopoliitille paikallaan. Toivasen vierailu ja viihtyminen ”meillä” oli molemmille kunnia-asia.

Emme äitini kanssa olleet kaksin syvässä ihailussamme: kun saavuimme Erkki Toivasen kanssa turkulaiseen kauppakeskukseen, oli häntä odottamassa joukko turkulaisia faneja. Muistan ajatelleeni, että kyseessä on luultavasti ainoa suomalainen toimittaja, jonka vierailua ihmiset iäkkäistä turkulaisrouvista ja eläkeläispapoista kotiäiteihin odottavat nimmarivihkoineen ja ruusuineen – jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua.

Puheenvuorossaan Toivanen onnistui yhdistämään kuluttajien kaupassa tekemät valinnat saumattomasti siirtomaahistoriaan ja tuomaan esiin sen, kuinka meillä länsimaisillä ihmisillä on varaa tarjota muillekin työstään sellainen korvaus, jolla he tulevat toimeen. Pohdin, että lavalla meille on puhumassa paitsi tietenkin äärimmäisen kirjasivistynyt, myös sydämestään syvästi sivistynyt henkilö.

Erkki Toivanen jatkoi Reilun kaupan esillä pitämistä vielä varsinaisen lähettiläskautensa jälkeenkin, ja hänet nimitettiin vuonna 2007 Reilun kaupan kunnialähettilääksi. Nimitys onkin osuva: Reilulla kaupalla oli kunnia saada lähettilääkseen juuri Erkki Toivanen.

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksessä markkinointikoordinaattori Saara Manelius.

Keskon pääjohtaja syvensi Reilun kaupan tuntemustaan kukkatilalla Keniassa

Aiemmin keväällä kerroin käyneeni Keniassa Reilun kaupan kukkatiloilla. Kuvailin tunnelmia hyvien tuotanto-olojen ääreltä ja jaoin kanssanne muutamia kuvia. Nyt kerron, miksi olin matkalla.

Sysäys matkaan syntyi kaksi vuotta sitten, kun Reilun kaupan edistämisyhdistyksen silloinen toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen ja kansainvälisen organisaatiomme Fairtrade Internationalin johtaja Rob Cameron kävivät tapaamassa Keskon pääjohtajaa Matti Halmesmäkeä. Tuulia ja Rob puhuivat hänelle muun muassa siitä, miten tärkeää on omin silmin nähdä ja kokea Reilun kaupan hyödyt tuottajamaassa.

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin Keskon pääjohtaja matkusti näitä hyötyjä näkemään ja kokemaan ja minä matkustin hänen kanssaan. On todella upeaa, että suuren ja arvostetun pörssiyhtiön pääjohtaja on niin kiinnostunut yhtiönsä myymien tuotteiden alkuperästä, että lähtee tuollaiselle matkalle! Arvostan suuresti sitä henkilökohtaista kiinnostusta ja sitoutumista, jota matka osoitti.

Näimme Keniassa Oserianin kukkatilalla, että Reilun kaupan kukkia kasvatetaan tehokkaasti, ammattitaitoisesti ja työntekijöitä kunnioittaen. Näimme, miten Reilun kaupan lisätuloilla on kehitetty tilan koulua ja terveyskeskuksen toimintaa. Vierailimme päiväkodissa, jossa työntekijöiden lapsista pidettiin hyvää huolta. Saimme tutustua kouluun ja vierailimme oppitunneilla. Pääjohtaja teki suuren vaikutuksen oppilaisiin kertoessaan omasta taustastaan ja minä sain tilaisuuden kertoa heille, miten Reilun kaupan väki täällä kaukana Suomessa tekee töitä, että he saisivat käydä koulua.

Harvoin olen työssäni saanut tilaisuutta keskustella kenenkään kanssa yhtä pitkään ja perusteellisesti Reilun kaupan merkityksestä, vaikutuksesta ja hyödyistä. Pääjohtaja Halmesmäki tiesi paljon Reilusta kaupasta ja sen lähtökohdista jo ennen matkaa, mutta uskon, että matkan jälkeen tämä teoreettinen tieto muuttui kokemuksen kautta syvällisemmäksi ymmärrykseksi.

Kuten olen aiemminkin tässä blogissa kirjoittanut, tuotannon epäkohtien ja toisaalta Reilun kaupan tarjoamien ratkaisujen tiedostaminen on varmin tae sille, että ihminen sisäistää tämän kansainvälisen liikkeen oleellisemmin merkityksen. Merkityksen sisäistäminen on varmin tae sitoutumiselle Reilun kaupan edistämiseen myös jatkossa.

Keniassa syntyi ajatus siitä, että Kesko lahjoittaa äitienpäivän juhlatilaisuudessaan suomalaisille äideille 10 000 Pirkka Reilun kaupan ruusua. Arvaatte varmaan kuka niitä kukkia on Kaivopuiston tilaisuudessa ensi sunnuntaina jakamassa? Kyllä, siellä äitejä Reilun kaupan ruusuilla ilahduttaa pääjohtaja Halmesmäki ja minulla on ilo olla siellä hänen kanssaan, saan lausua kiitossanat äitien puolesta.

Tulkaa paikalle äidit, nähdään siellä!

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.

Hyvä, suomalaiset!

Reilun kaupan tilinpäätös Suomen osalta on tehty vuodelle 2010. Päällimmäiseksi nousi se tosiasia, että Reilu kauppa kasvaa edelleen, tasaista vauhtia. Suomalaiset käyttivät Reilun kaupan tuotteisiin viime vuonna lähes euron enemmän kuin edellisvuonna.

Banaanien myynti väheni jonkin verran. Laskuun oli syynä se, että ei-reiluja banaaneja myytiin erittäin halvoilla kampanjahinnoilla pitkin vuotta. Kun banaani maksaa kaupassa 0,99 euroa kilolta, minä mietin, kuinka paljon mahtaa tuosta vajaasta eurosta päätyä banaanintuottajalle.

Kahvin myynti jatkui viime vuonna entiseen malliin, mutta viinejä myytiin huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina. Alkolla on määrätietoinen suunnitelma lisätä vastuullisesti tuotettujen viinien valikoimaa jatkossakin, ja yhä useammat ravintola- ja hotelliketjut ovat heränneet tarjoamaan asiakkaan haluamaa tuotetta. Reilun kaupan kukat ovat edelleen iso ja upea tuote, jossa vastuullisuuteen yhdistyy ihanalla tavalla hyvän mielen tuottaminen. Rakkaiden ilahduttaminen Reilun kaupan kukilla ilahduttaa myös hyvissä työoloissa niitä kasvattaneita tuottajia.

Viime syksynä malawilaiset sokerinviljelijät Charity Mzongwe ja Aubrey Chilenje vierailivat Suomessa kertomassa siitä, miten Reilu kauppa on muuttanut heidän ja heidän yhteisönsä elämän täysin. Varmasti osittain Charityn ja Aubreyn ansiosta Reilun kaupan sokerin myynti kasvoi 16 prosenttia edellisvuodesta. Toki myös monia muita tuotteita myytiin paljon enemmän kuin aiemmin, kuten esimerkiksi mehuja ja urheilupalloja.

Emme ole vielä saaneet myyntilukuja muista maista, mutta en usko, että kovinkaan monessa maassa olisi ohitettu Suomea. Suomalaiset ovat kerta kaikkiaan ottaneet Reilun kaupan tuotteet omikseen. Joudun usein selittämään kansainvälisille kollegoilleni, miksi juuri suomalaiset ovat olleet jo monta vuotta maailman kolmanneksi aktiivisimpia Reilun kaupan kuluttajia Sveitsin ja Ison-Britannian jälkeen. Yhä selittävää tekijää ei ole, mutta asiaan vaikuttaa varmasti ainakin se, ettei Suomi ole menneisyydessä sotkeutunut siirtomaapolitikointiin.

Yksi selittävä tekijä on se, että monella suomalaisella on pienviljelijätausta. Sen vuoksi työntekijöiden aseman ajaminen on vähintään yhtä monen perheen tuoreessa muistissa. Samastuminen Reilun kaupan tavoitteisiin on siis helppoa – Reilu kauppa parantaa perheviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden työ- sekä elinoloja ja ympäristön tilaa kehitysmaissa.

Kahdeksan kymmenestä suomalaisesta tietää mistä Reilussa kaupassa on kyse: ”se tarkoittaa, että kehitysmaiden ihmiset saavat kunnon korvauksen työstään” on yleisin spontaani vastaus kysyttäessä. Juuri siitä on kyse. Hyvä me!

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.