Siirry sisältöön

Pienviljelijä ei halua olla pieni

27.04.2012 -

Jos pienviljelijä menestyy ja hänen tilansa koko kasvaa, hän lakkaa olemasta pienviljelijä. Reilun kaupan liikkeen sisällä on joskus pohdittu, pitäisikö parhaiten menestyneet Reilun kaupan viljelijät poistaa sertifioinnin piiristä, jotta tilalle voitaisiin ottaa kaikkein pienimpiä ja köyhimpiä tuottajia. Ratkaisulle on perusteensa, mutta periaatekysymyksenä ajatus on hankala. Itselleni Reilussa kaupassa on kyse pyrkimyksestä oikeudenmukaisuuteen: haluan, että kaikilla ostamieni tuotteiden tekijöillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään. Jos perheviljelijä onnistuu työssään, pitäisikö häntä rangaista siitä maksamalla tuotteista hintaa, joka ei kata kestävän tuotannon kustannuksia?

Joskus tuntuu siltä, että kehitysmaiden pienviljelijät nähdään jonkinlaisina pyhimyksinä, jotka pitävät pienviljelijyyttä ja maailman köyhien ruokkimista elämäntehtävänään. Olen tavannut Afrikassa asuessani vähintäänkin satoja pienviljelijöitä, mutta en ole nähnyt ensimmäistäkään viljelijää, jolle pienviljelijänä pysyminen olisi elämäntehtävä. Syy on yksinkertainen: mitä pienempi peltotilkku, sitä vaikeampaa on perheen ruokkiminen, terveydenhoidon varmistaminen ja lasten kouluttaminen. Sen jälkeen kun kaikkein välttämättömimmät perustarpeet on täytetty, perheviljelijällä on myös muita toiveita: hän voi haluta ruohokattonsa tilalle peltikaton, lasit kotinsa ikkunaan, kaivon tilalle vesijohdon ja niin edelleen. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna menestynytkin Reilun kaupan perheviljelijä on köyhä, eivätkä hänen unelmansa ole kohtuuttomia.

Monen teollisuusmaan vaurastuminen käynnistyi aikanaan maataloudesta, ja myös kehitysmaiden pienviljelijöissä piilee valtava potentiaali. Kun pienviljelijä menestyy, hän pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvän koulutuksen. Koulutettu jälkipolvi hyödyntää yleensä yhteiskuntaa myös maataloussektorin ulkopuolella.

Pienviljelijän menestyksen tiellä on usein rahoituksen puute: pienviljelijä ei saa liiketoimintansa kehittämiseen lainaa – tai jos saa, lainaehdot ovat köyhälle kohtuuttoman kalliit. Reilun kaupan kansainvälinen kattojärjestö Fairtrade International on lähtenyt ratkomaan ongelmaa Grameen Foundationin ja Incofin Investment Managementin kanssa. Kolmikon yhteistyön tuloksena alkuviikosta lanseerattiin maailman ensimmäinen pienviljelijöille mikrolainoja myöntävä sijoitusrahasto. Mikrolainoja myönnetään Reilu kauppa -sertifioiduille tai sellaiseksi pyrkiville viljelijäyhteisöille, ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi tilojen tekniikan ja laitteiden uusimiseen. Kun yhteisöillä on mahdollisuus kehittää tuotantoaan, pienestäkin voi tulla suuri. Ei ehkä yhdellä harppauksella, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Kirjoittaja on Janne Sivonen, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja

About these ads
Yksi kommentti leave one →
  1. 27.04.2012 - 21:40

    Hyvä tuoda tämäkin kanta esille, usein unohdetaan itse viljelijöiden toiveet ja unelmat ajatellen etteivät heillä niitä ole. Samanlailla me kaikki haluamme parantaa perheidemme tilannetta työllämme, ansaiten se. Ei tarvitse katsoa historiaan pitkälle taaksepäin kun lapset olivat pelloilla töissä koulun jälkeen, jotta ruokaa olisi ja vaatteita täällä Suomessakin. Ajatelkaa jos silloin olisi ollut pienlaina mahdollisuus ja vaihtoehto – reilukauppa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: