Skip to content

Jyri Jaakkola in memoriam

03.05.2010 -

Olen viimeisen viikon ajan muistellut vanhaa lähes kymmenen vuoden takaista kokousta. Vuonna 2002 olin saanut hartaasti toivomani harjoittelupaikan Turun Mahdollisuuksien torin avustavana koordinaattorina. Tapahtuman suunnittelukokous ei ollut kerännyt suurta vapaaehtoisjoukkoa, muistaakseni paikalla oli itseni lisäksi vain kaksi ihmistä: ohjaajani Marke Koskelin ja Jyri Jaakkola. Mahdollisuuksien tori oli suunniteltu pidettäväksi Turun Suurtorilla, ja pohdimme, miten hieman syrjäiselle paikalle saisi mahdollisimman paljon satunnaisia kävijöitä paikalle.

Jyri oli kuullut partiolaismarssin ajoittuvan samalle ajankohdalle ja ehdotti, että tapahtumassa tehtäisiin yhteistyötä heidän kanssaan. Muistan idean olleen tuolloin mielestäni hölmö. Mitä tekemistä partiolaisilla mahdollisesti voisi olla reilun kaupan tai kehitystiedotuksen kanssa – partiolaisethan solmivat solmuja teltoissa. Jyri hymyili omaa hiljaista hymyään ja totesi, että jonain vuonna partiolaiset voisivat marssia reilusti tehdyissä partiopuvuissa reilun kaupan lippuja heiluttaen. ”Miten hienoa se olisi?” Tunsin itseni untuvikoksi ja otin yhteyttä partiolaisiin vielä samana iltana.

Vaikka en koskaan saanut mahdollisuutta tutustua Jyriin kokouksien ja erilaisten tilaisuuksien ulkopuolella, minulla on hänestä paljon mielikuvia. Jyristä huokui jonkinlainen sisäinen rauha tai viisaus, ikään kuin hän olisi keksinyt suuremman totuuden, jota me muut emme vielä osanneet nähdä. Hän puhui aina harkiten ja hymyili arvoituksellista, mutta lämpimän ystävällistä hymyään. Jyri oli myös kova jätkä. Turun aktivistipiireissä kiersi huhu, jonka mukaan Jyri kieltäytyi käyttämästä paikallisliikennettä, sillä ei halunnut tukea sosiaalisesti ja ekologisesti epäkestävää öljyn tuotantoa. Lukemattomia kertoja matkustaessani Nummesta 28-bussilla keskustaan näin Jyrin polkevan lumisateessa TYKS:in ohi ja tunsin piston mukavuudenhaluisessa sydämessäni.

Olin viimeisen kerran Jyriin yhteydessä maaliskuussa 2010. Hän kertoi olevansa Meksikossa ja toivotin viestiketjun lopussa hänelle hyvää matkaa. Tieto Jyrin kuolemasta vain kuukautta myöhemmin oli kuin isku vasten kasvoja. Se, että Jyri Jaakkolan kaltainen pasifisti ja maailmanparantaja joutuisi suunnitelmallisen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi oli absurdia. Joku Jyrin ystävistä kiteytti asian kuvaavasti: suuri ihminen joutui tuona onnettomana päivänä kohtaamaan maailman pienuuden.

En aina ollut kaikista asioista Jyrin kanssa samaa mieltä, mutta haluan omassa työssäni jatkaa hänen ajatusmaailmaansa: uskoa ihmisiin, parempaan maailmaan ja siihen, että yksittäiset ihmiset voivat muuttaa maailmaa. Jyri oli hieno ihminen, jonka peräänantamattomasta ja sinnikkäästä työstä uskomansa asian eteen me kaikki voimme oppia jotain.

Jyrin työhön ja ajatuksiin voi tutustua muun muassa Toinen Meksiko -blogin ja Uusi Tuuli ry:n verkkosivujen kautta.

Kirjoittaja Reilun kaupan edistämisyhdistyksen järjestö- ja kuntayhteyksien päällikkö Sonja Vartiala


Bookmark and Share

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: