Skip to content

Digitaalinen Grand Canyon

17.08.2010 -

Tiedon kulku on merkittävässä roolissa siinä, minkä verran omista oikeuksista ja mahdollisuuksista tietää ja kuinka niiden toteutumista osaa vaatia. Minusta on mielenkiintoista pohtia, kuinka suuret erot kommunikaatioteknologian käytössä eri puolilla maailmaa vaikuttavat ihmisten elämään.

Monet ovat varmaan kuulleet teorian siitä, että kaikki maailman ihmiset ovat keskimäärin kuuden ihmisen ketjun avulla linkitettävissä toisiinsa. Tätä teoriaa on testannut myös Microsoft tutkimalla Messenger-viestipalvelun käyttäjiä. Tulokseksi saatiin, että kaikki Messengerin käyttäjät pystytään yhdistämään toisiinsa keskimäärin 6,6 ihmisen ketjun avulla. Teoria tuntuu siis saaneen vahvistusta.

Kommunikointitapojen nopeutumisesta ja paranemisesta puhuttaessa unohdetaan usein, että maailman ihmisistä noin viidennes ei osaa kirjoittaa eikä noin kolmella neljästä ole pääsyä internetiin (YK). Messengerin käyttäjät eivät ehkä ole kovin luotettava otos maailman ihmisistä; yli puolet maailman ihmisistä unohtuu tällaisessa tarkastelussa.

Jos tätä epäsuhtaa viestinnän alueella haluaa tarkastella näin maantieteilijälle tyypillisellä tavalla, eli kartan avulla, siihen löytyy loistava sivu: http://www.worldmapper.org. Sivuston kaikissa kartoissa maiden pinta-ala kuvaa jotain tiettyä ilmiötä. Siellä, missä kuvattavaa ilmiötä on vähän, näyttävät maat ”ruikuloilta” ja siellä, missä tekijää on suhteessa muihin maihin enemmän, ovat maat ”pulleroita”.

Tämä kartta kuvaa internetin käyttäjien jakautuminen 2002.

Valtava digitaalinen kuilu kehitysmaiden ja muun maailman välillä vaikuttaa koko ajan tiedonsaantiin sekä maiden sisällä että väillä. Näin ennen 1990-lukua syntyneenä muistan, millaista oli ensimmäistä kertaa etsiä oikeita kirjaimia tietokoneen näppäimistöltä. Lauseen kirjoittamiseen saattoi mennä helposti kymmenen minuuttia. Internetin alkuvuosina aikaa kului poikkeuksetta enemmän verkkoon pääsemiseen ja sivujen lataamiseen kuin itse sisällön lukemiseen. Kun kaikessa kesti kauan, oli turhaa mennä koneelle esimerkiksi katsomaan kuvia tai lataamaan isokokoisia tiedostoja. Asioita ei tarkistettu nopeasti Wikipediasta.

Tuollainen tekniikan kanssa tappeleminen tuntuu nykyään kaukaiselta, mutta se on edelleen arkipäivää tai vasta tulevaisuutta monissa maissa. Digitaalinen kuilu jatkaa kasvuaan huimaa vauhtia. Me täällä pohjoisessa keksimme miltei viikoittain uusia tapoja käyttää kommunikaatioteknologiaa. Samalla moni etelässä odottaa edelleen sähköä ja ensimmäistä tietokonetta.

Kehitysmaiden viljelijöille digitaalinen kuilu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että he eivät saa mistään tietoa viljelemiensä tuotteiden senhetkisistä hinnoista ja joutuvat myymään tuotteensa hintaan, minkä välikädet niistä suostuvat maksamaan. Reilun kaupan järjestelmässä mukana olevat tuottajat saavat kuitenkin tuotteistaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset, sekä Reilun kaupan lisää koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin. Reilun kaupan lisää tuottajat voivat käyttää esimeriksi terveydenhuoltoon, koulutukseen tai tuotantoa kehittäviin hankkeisiin. Ja onpa Reilun kaupan lisällä järjestetty esimerkiksi tietokoneopintoja ja hankittu verkkoyhteyksiä.

Kirjoittaja Reilun kaupan edistämisyhdistyksen entinen tuoteharjoittelija ja innokas Reilun kaupan tuotteiden kuluttaja Reetta Koskela.

Bookmark and Share

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: