Skip to content

Ajatuksia Reilusta kaupasta

28.09.2010 -

Syksyä kaikille! Siitä onkin aikaa, kun kirjoitin tänne. Korvaan velttouteni kirjoittamalla nyt vähän pitempään. Ikään kuin kahden blogin edestä, hah.

Tiedän olevani onneton bloggaaja. Minulla ei ole omaa blogia eikä edes kotisivuja, se olisi turha yritys. Ihminen, joka ei ehdi pitämään kotiaankaan niin siistinä kuin tahtoisi, jättää 99 prosentin todennäköisyydellä kotisivut rempalleen ja rikkaruohoa kasvamaan, tai pikemminkin kuihtumaan ja autioitumaan säännöllisen huolenpidon puutteessa. Kotisivujen puute on kai jonkin sortin ongelma, kun kirjailijan oletetaan osallistuvan entistä aktiivisemmin omaan markkinointiinsa… mutta kirjailijoista enemmän tuonnempana.

Se, että olen huono bloggaaja, ei merkitse, että olisin muuten lyhytjännitteinen ja holtiton. Yritin aikaisemmin pitää päiväkirjaa, mutta sivut täyttyivät vain silloin, kun olin onnettomasti rakastunut (nuorena) tai ilman työtä ja katkera ja masentunut (vanhempana), joten muistiinpanoista ei tullut erityisen mieltäylentäviä tai syvällisiä. Kun minulla on tekemistä, varsinkin antoisaa tekemistä, minä teen enkä kirjaa muistiin tekemisiäni.

Tekijänä voinkin röyhistää rintaani: saan aika paljon aikaan! Minua hiukan huolestuttaa, kun luin vastikään tutkimuksesta, jonka mukaan ne miehet ovat vähemmistössä, jotka uskovat yksilön voivan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Olen samaa mieltä siinä, että yksilön teot ovat turhia, jos suuria toimijoita ja saastuttajia ei saada kuriin eikä luovuta turhasta tuotannosta. Mutta idea onkin oikea asenne. Luulenpa, että nuo skeptiset miehet eivät yritä vaikuttaa korkeammalla tasollakaan asioihin, vaikka voisivat, vaan skeptisyys on pelkkä kulissi laiskuudelle ja itsekkyydelle.

Itse ajattelen, että eettinen ihminen tahtoo vaikuttaa kaikkeen, mikä on väärin, sekä omiin valintoihinsa että päättäjien valintoihin. Se on nimittäin niin, että se, joka sotkee mökkivetensä, heittää ongelmajätettä pusikkoon ja ajelee autolla vain tavan vuoksi, tuskin vaivautuu liittymään ympäristöjärjestöön tai lähettämään päättäjille kirjeitä. Hällä väliä -asenne ulottuu yleensä koko elämään – samoin kuin tunne siitä, että on vastuussa myös toisten hyvinvoinnista.

Tämä vastuullinen asenne koskee luonnollisesti myös hyödykkeitä, joita ostaa, ja siinä tuleekin Reilu kauppa mukaan kuvaan. Ilokseni totesin, että kesäpaikkani K-market oli koonnut Reilun kaupan tuotteet yhteen osastoon, josta näki parilla silmäyksellä, mitä kaikkea niihin kuuluu, ja saattoi tehdä valinnat nopeasti. Sieltä ostoskärryyn löytyi teetä, kaakaota, mehua, sokeria, hunajaa, pähkinöitä, pippuria, suklaata ja keksejä. Onpa kiva, että kauppias tekee oikean ostamisen helpoksi. Reilut banaanit ja omenat olenkin tottunut hakemaan hedelmäosastolta. Jos joku on muuten epävarma siitä, mitä kaikkea löytyy reiluna ja luomureiluna ja mistä kaupoista jotain tiettyä suosikkia saa, käykää Reilun kaupan edistämisyhdistyksen nettisivuilla.

Reilun kaupan raaka-aineista valmistetuista spelttikekseistä, joita tuottaa Pirkka, tuli muuten kesällä varsinainen kiusaus. Varsinkin appelsiini-suklaakeksit: NAM! Ainoa, joka esti minua mässäämästä ylen määrin, oli se, että muutkin pitivät niistä.

Niin, kirjailijat. Olen huomannut, että reilun kaupan käsite on leviämässä oman ammattini puolelle. Syyskuun lopulla aloittaa toiminnan kirjailijoiden itsensä pyörittämä Crime Time -kustantamo. Koska kirjailija saa yli puolet tuloista, kustantamosta on puhuttu reilun kaupan kustantamona. Sofi Oksanen on käyttänyt termiä useaan otteeseen. Hän on puhunut reilun kaupan prostituution tarpeesta – tarkoittaen ammatinharjoittajien itsensä kontrolloimaa toimintaa – ja äskettäin hän valitsi uudeksi kustantamokseen Teoksen, koska se on ”reilun kaupan kustantamo”.

Teoksen ”reiluus” ei kuitenkaan ole samanlaista kuin Crime Timen: reiluna Oksanen pitää kustantamon halukkuutta ottaa taloudellisia riskejä kustantamalla nuoria tai vähän myyviä kirjailijoita. Reiluahan tämäkin on, mutta ei tarkasti määriteltynä reilua kauppaa, koska Reilun kaupan tuotteita ei myydä tappiolla eikä suuria riskejä ottaen. Sehän Reilussa kaupassa on niin hienoa, että se osoittaa, että tuottavuutta ei tarvitse nyhtää sen enempää työntekijän kuin tuotantoyhtiönkään selkänahasta, vaan jokainen porras voi hyötyä kaupankäynnistä.

Ei toki ole ikävää, että ”reilun kaupan” ajatusta käytetään laajemmin. Se todistaa, että asia on kaikille tuttu ja hyväksi havaittu. Mutta toivottavasti käsitettä ei vesitetä tai käytetä kyseenalaisiin tarkoituksiin. Nykyään on kovin yleistä antaa ikäville asioille kauniita nimiä – ”joustot” ja ”tuottavuusohjelmat” tarkoittavat lähes aina lakkauttamisia ja irtisanomisia. Muistakaa: vain Reilu kauppa on takuulla reilua kauppaa.

Kirjoittaja Reilun kaupan lähettiläs Virpi Hämeen-Anttila


Bookmark and Share

Kommentointi on suljettu.