Skip to content

Reilua kauppaa arvostetaan – ja arvostellaan

20.11.2010 -

Vaikuttaako Reilu kauppa kehitysmaiden ihmisten elämään, meiltä kysytään. Me tiedämme, että vaikuttaa. Siitä on lukemattomia esimerkkejä ja tutkittua tietoa. Reilun kaupan viikolla Suomessa vierailleet malawilaiset sokerinviljelijät kertoivat elävästi konkreettisista parannuksista oman yhteisönsä elämässä.


Aika ajoin me saamme myös vastata kritiikkiin, jota esitetään mitä erilaisimmin perustein. Usein arvostelu kohdistuu siihen, että emme paranna kaikkia maailman ongelmia tai poista kaikkea köyhyyttä kehitysmaista. Taloudellisen liberalismin näkökulmasta katsottuna kritiikki kohdistuu muun muassa siihen, että kaikki kysynnän ja tarjonnan ”normaalia” tasapainoa häiritsevät tekijät ovat haitallisia.

Tänään YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan suurin hyöty Reilun kaupan kahvista jäisi Suomessa kaupalle. Kuten uutisessa mainittiin, suomalaisessa vähittäiskaupassa myytävä tavallinen kahvi on Länsi-Euroopan halvinta, ja sitä myydään erittäin pienellä katteella. Siksi kuluttajahinnasta tuottajamaahan päätyvän prosenttiosuuden vertailu on tarkoituksenhakuista ja harhaanjohtavaa; vertaillut tuotteet (tavallinen kahvi vs. Reilun kaupan kahvi) eivät ole hintamuodostukseltaan vertailtavissa ja volyymitkin ovat valitettavasti vielä kovin erilaiset.

Tutkimuksessa esitetyt luvut kuvaavat tuottajan saamaa osuutta lopputuotteen hinnasta. Tuottajan kannalta oleellista on kuitenkin se, että absoluuttisena rahana Reilun kaupan kahvintuottajille päätyy enemmän kuin ei-reilun (ja se ero on suurempi kuin tutkijan väittämä 5 prosenttia). Tällä korvauksella tuottaja pystyy kattamaan tuotannon kustannukset. Absoluuttisena rahana tutkimuksenkin laskemien mukaan tuottajamaahan päätyy Reilun kaupan kahvista 2,80 euroa/kg. Näiden laskelmien mukaan ei-reilusta kahvista jää tuotantomaahan 2,30 euroa/kg. On tärkeä erottaa se puhutaanko osuudesta vai absoluuttisesta rahasta. Tuottaja kun ei ruoki perhettään prosenteilla vaan rahalla.

Lisäksi laskelmissa puhutaan tuottajamaahan jäävästä osuudesta, ei tuottajan saamasta hinnasta. Yksi Reilun kaupan kiistattomia ansioita on se, että osuuskunniksi järjestäytyneiden viljelijöiden ei tarvitse enää myydä kahviaan polkuhintaan paikallisille välittäjille, joita saattaa kahvissakin olla useita. Tutkimuksen päätelmissä tuottajamaahan kanavoituva ei tarkoita samaa kuin tuottajien saama raha.

Reilun kaupan takuuhinnat ovat julkisia, ja kuluttaja voikin tarkistaa Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön FLO:n sivuilta että nicaragualainen kahvin tuottaja saa vähintään 2,03 euroa/kg Reilun kaupan takuuhintaa myymästään Reilun kaupan kahvista. Lisäksi osuuskunnalle maksetaan 15 senttiä/kg Reilun kaupan lisää. Samanlaista tietoa ei mistään muusta kahvista ole saatavilla. Koska takuuhinnassa on kyse vain ns. minimihinnasta, pitää tässä mainita, että esimerkiksi vuonna 2008 Reilun kaupan kahvin tuottajat saivat Reilun kaupan kahvista keskimäärin 2,31 euroa kilolta, mikä oli enemmän kuin Reilun kaupan takuuhinta.

Reilun kaupan lisää käytetään tuottajayhteisön demokraattisesti päättämiin yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, minkä lisäksi muun muassa kattava kiellettyjen kemikaalien lista, lapsityövoiman hyväksikäyttökielto ja pyrkimys pitkiin kauppasuhteisiin tuovat kiistattomia hyötyjä alueelle. Lue lisää Reilun kaupan lukuisista hyödyistä.

Siihen, mitä kahvin hinnalle tapahtuu sen jälkeen, kun se on tuottajalta ostettu, ei Reilu kauppa pysty vaikuttamaan. Kuluttajahinta muodostuu normaalien kaupankäynnin sääntöjen mukaan. Mutta se, mistä suomalaiset voivat olla varmoja, on että Reilun kaupan kahvin viljelijä saa Reilun kaupan kahvista aina vähintään korvauksen, joka kattaa vähintään kestävän tuotannon kustannukset. Samaa ei voi sanoa muista kahveista.


Myös Reilun kaupan banaaneista maksetaan tuottajalle Reilun kaupan takuuhintaa. Esimerkiksi Ecuadorissa 18,14 kilon banaanilaatikosta maksetaan vähintään takuuhintaa 8,20 dollaria eli valuuttakurssista riippuen noin 6,15 euroa. Takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan järjestelmässä maksetaan myös Reilun kaupan lisää, joka käytetään yhteisöä hyödyttäviin elinolojen parannuksiin, esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon. (Toisin kuin YLEn uutisissa väitettiin, tuottajayhteisö ei voi itse päättää kuinka suuren osan Reilun kaupan lisätulosta se investoi yhteisiin hankkeisiin. Reilun kaupan lisä maksetaan erillisille tilille, sitä hallinnoidaan erillään muusta tulosta ja sen käyttöä valvotaan.)

Reilun kaupan lisää maksetaan kaikkialla dollari eli valuuttakurssista riippuen noin 0,75 euroa jokaisesta banaanilaatikosta. 18,14 kilon laatikko maksaa ostajalle siis vähintään 6,90 euroa. Tämä tieto on arvokas – ja julkinen – sillä muiden banaanien osalta meillä ei ole hinnasta harmainta aavistustakaan. Mitä jää tuottajalle banaanista, joka maksaa Suomessa kaupassa 0,99 euroa kilolta? Tai kahvista, jota myydään kaupassa sisäänheittotuotteena? Kuka tutkisi sitä ja kertoisi siitä kuluttajalle?

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa


Bookmark and Share

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: