Skip to content

Reilu kauppa hyödyttää tuottajaa

13.01.2011 -

Suurin osa Afrikan maista on käynyt läpi talouden liberalisoinnin viimeisen 20 vuoden aikana. Maat kohtaavat edelleen haasteita, joita tämä kauppapolitiikka – johon Maailmanpankilla oli suuri vaikutus – aiheuttaa.

Käytännössä politiikka tarkoitti, että valtion instituutioiden tuli lopettaa suoraan kaupankäyntiin osallistuminen ja yksityisen sektorin ottaa tämä tehtävä haltuunsa. Oletettiin, että vapaan kilpailun myötä yksityinen sektori säätelisi itse itseään, olisi vastuullinen toimija ja maksaisi tuottajille parempia hintoja kuin valtiolliset toimijat. Ugandan kohdalla kahvi oli ensimmäinen viljelykasvi, johon nämä muutokset vaikuttivat vuonna 1990. Sitä seurasi puuvilla kaksi vuotta myöhemmin.

Näitä kahta satokasvia kaupattiin tuottajien osuuskuntien kautta ja vietiin maasta valtion organisaatioiden avulla. Jokaisen tuotantokauden alussa valtio ilmoitti, paljonko tuottajille maksettaisiin, ja siten tuottajat olivat turvassa hintojen heilahteluilta. Tuotto, jota tehtiin tuotteen maastaviennin jälkeen, ohjattiin valtiolle.

Suuret kahvin- ja puuvillantuottajien osuuskunnat olivat ensimmäisiä, jotka veivät itse tuotteitaan maasta ja kilpailivat siten valtiollisten organisaatioiden kanssa. Katto-osuuskunnat tukivat jäseniään rahoituksessa, prosessoinnissa, markkinoinnissa ja laajentamisessa.

Viennin jatkuva liberalisointi houkutteli kansainvälisiä kahviyrityksiä ja siten kasvatti kilpailua edelleen. Osuuskunnat eivät olleet kokeneita eivätkä kunnolla valmistautuneita toimimaan niin rajussa kilpailuympäristössä; vuosien 1997 ja 1998 aikana ne heikkenivät ja rapautuivat.

Osuuskuntien luhistumisten vaikutukset olivat rajuimpia ruohonjuuritason osuuskunnille ja yksittäisille maanviljelijöille, joiden eduista osuuskunnat olivat huolehtineet. Yksityiset ostajat alkoivat kulkea kylästä toiseen ja maksoivat epätoivoisille tuottajille alhaista hintaa – laadusta piittaamatta.

Vastauksena pienten osuuskuntien epätoivoiseen tilanteeseen kahvin vientiyritys Union Export Services (UNEX) – jonka toimitusjohtajana työskentelen – päätti toimia suoraan joidenkin ruohonjuuritason osuuskuntien kanssa. Keskityimme työskentelemään 11 osuuskunnan kanssa, sillä resurssimme olivat rajalliset. Näiltä osuuskunnilta puuttui pääomaa, liikkeenjohdollista kapasiteettia, markkinoille pääsy, varastotiloja ja välineitä – mutta niiden johdot olivat sitoutuneita ja jäsenet innokkaita.

UNEX keräsi osuuskuntien kasvattaman kahvin, prosessoi sen ja vei sen maasta – sekä koulutti tuottajia. Vuonna 1998 UNEXin kautta myytiin myös reilun kaupan kahvia, sillä eräs katto-osuuskunnista sertifoitiin. Siihen aikaan ei ollut vielä sertifiointimaksuja; valvonta hoidettiin koulutuksen muodossa kansallisten merkkijärjestöjen, ostajien ja UNEXin yhteistyön kautta.

Tämän kaiken vaikutus alkoi näkyä pienten osuuskuntien ja niiden viljelijöiden joukossa – etenkin kun kahvin markkinahinnat alkoivat laskea. Takuuhinnasta tuli merkittävä asia pientuottajille ja osuuskunnille. Me hallinnoimme sitä ja maksoimme sen kahdessa osassa. Ensimmäinen osa kattoi tuotannon kustannukset ja osan osuuskunnan kuluista. Seuraavalla osalla osuuskunnat pystyivät kattamaan omat kulunsa ja tekemään voittoa. Noin viidesosa toisesta osasta käytettiin yhteisöjen sosiaalisiin projekteihin: rakennettiin luokkia, opettajien asuntoja, siltoja, klinikoita ja sanitaatiota.

Osuuskunnissa kehitettiin jatkuvasti liikkeenjohdon kompetenssia, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta. Osuuskuntien jäsenet kiinnostuivat yhä enemmän kaupankäynnistä, kun kahvista alettiin maksaa parempaa hintaa, ja olivat tyytyväisiä voidessaan kehittää yhteisöjään. Toisin sanoen, he tunsivat voimaantuvansa. Käsitimme Reilun kaupan lisän silloin eri tavalla kuin miten se on nykyään Reilun kaupan kriteereissä, mutta periaate oli sama.

Kahvista saatavilla tuotoilla osuuskunnat keräsivät pääomaa ja rakensivat tai kunnostivat varastoja. Jotkut käynnistivät säästö- ja lainaohjelmia jäsenilleen.

Reilun kaupan kansainvälisen yhteistyöjärjestön perustamisen myötä Reilun kaupan kriteereistä tuli selkeämpiä ja FLO-CERT-yrityksen valvonnasta tehokkaampaa – mistä aiheutui osuuskunnille uusia maksuja. Silti osuuskuntien suorituskyky on kehittynyt jatkuvasti ja valtavasti: 11 kahvintuottajien osuuskuntaa, joiden kanssa toimimme, ovat pystyneet muodostamaan katto-osuuskunnan ja hoitamaan kahvin viennin itse.

Tällä hetkellä UNEXin suuri haaste on löytää kumppaneita ja varoja elvyttääkseen ja kehittääkseen 40 pientä kahvintuottajien osuuskuntaa, jotka tarvitsevat kipeästi tukea kahvikaupassa. Niiden jäsenet ovat nähneet, kuinka Reilu kauppa on muuttanut toisten kahvintuottajien elämän.

Kirjoittaja ugandalainen Reilun kaupan kahvin tuottaja Yorokamu Abainenamar.

 




Bookmark and Share

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: