Skip to content

Reilu kauppa antaa paikallisyhteisöjen päättää oman kehityksensä suunnasta

01.09.2011 -

Kun maailman kehitysapuyhteisö kokoontui yhteen viimevuoden loppupuolella arvioimaan Pariisissa 2005 julistettujen kehitysyhteistyöperiaatteiden käyttöönottoa, yksi esiin nousseista huomioista oli, että kehitysmaille itselleen ei edelleenkään anneta tarpeeksi päätösvaltaa kehityshankkeiden toteuttamisessa.

Pariisin julistus koostuu viidestä pääperiaatteesta, joista yksi on alignment – yhteistyön sovittaminen kumppanimaiden omiin kehitysstrategioihin. Muut pääperiaatteet ovat omistajuus, harmonisaatio, tulosvastuu ja yhteinen tilivelvollisuus.

Pariisin julistusta arvioineet huomauttavat, että Suomen kehitysapuhankkeissa haasteena on etenkin se, ettei päätösvaltaa ole siirretty kohdemaan päättäjille. Reilu kauppa on jo alusta asti toiminut vahvasti kehitysmaa yhteisöjen ehdoilla. Reilun kaupan järjestelmä menee Pariisin julistuksen vaatimusta vielä askeleen pidemmälle antamalla päätösvallan kehityksestä nimenomaan tuottajaosuuskunnalle, eikä jättämällä sitä kehitysmaissa valtion tasolle. Tuottajaorganisaatiot päättävät itse demokraattisesti esimerkiksi siitä, minkälaisiin projekteihin Reilun kaupan lisää käytetään.

Heinäkuussa voimaan astuneet uudistetut Reilun kaupan kriteerit entisestään syventävät ajatusta siitä, että kehityksen kohteena olevien ihmisten tulisi itse voida päättää oman yhteisönsä kehityksensä suunnasta. Uskomme, että paikalliset yhteisöt ovat oman kehityksensä asiantuntijoita: he tuntevat parhaiten voimavaransa, puutteensa, tarpeensa ja toivomuksensa. He itse tietävät, mitä heidän yhteisössään olisi tärkeintä kehittää.

Uudet kriteerit painottavat ajatusta tuottajayhteisöjen voimauttamisesta ja antavat niille vapauden päättää itse, mitä kehityksen osa-alueetta, esimerkiksi ympäristönsuojelua tai työntekijöiden olosuhteiden parantamista, he haluavat erityisesti painottaa. Aiemmin kriteerit vaativat, että tietty minimisuoritus toteutui jokaisella kehityksen osa-alueella ja saavutuksia tuli parantaa vuosittain tiettyyn vähittäispisteeseen saakka. Nyt tuottajayhteisöjen kehitystoimenpiteitä pisteytetään ja yhteisöjä vaaditaan saavuttamaan vähintään tietty keskiarvo, jonka laskennassa huomioidaan kaikki kehityksen osa-alueet. Tietyt peruskriteerit, kuten lapsityövoiman käytön kielto ovat toki voimassa edelleen kaikille.

Uudet kriteerit antavat tuottajayhteisöiden asiantuntijuudelle entistä enemmän painoarvoa. Me täältä Suomesta käsin, tai Fairtrade International Saksasta käsin, emme pysty yhtä syvällisellä tuntemuksella tekemään päätöksiä siitä, mitä yhteisössä olisi tärkeintä kehittää. Jokainen yhteisö on erilainen ja jokainen yhteisö elää erilaisessa kontekstissa, josta he ovat itse asiantuntijoita.

Antamalla päätösvaltaa kehityksen suunnasta ja painotuksesta aikaista enemmän yksittäisille tuottajayhteisöille, uskomme, että kehityksen panostus tuo paremmat tulokset, kuin one size fits all -lähestymistapa, varsinkin, jos se on päätetty ulkoa käsin.

Kirjoittaja on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedottaja Elina Mattila.

Bookmark and Share

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: